Kronstadtin Uutiset
Sosialismia lainausmerkeissä
Lokakuun vallankumouksessa merimiehet, kumoukselliset sotilaat, työläiset ja maanviljelijät vuodattivat vertansa neuvostojen vuoksi luodakseen työläisten tasavallan. Kommunistinen puolue ymmärsi ajan hengen. Se kirjoitti lippuihinsa houkuttelevia iskulauseita, jotka vetosivat joukkoihin, ja veti heidät leiriinsä luvaten johdattaa kohti loisteliasta Sosialismin Valtakuntaa, jonka vain bolsevikit voisivat toteuttaa.
Rajaton ilo valtasi luonnollisesti työläiset ja maanviljelijät. ”Viimein orjuudesta vuokraisäntien, maanomistajien ja kapitalistien ikeessä tulee menneisyyttä,” he ajattelivat. Vaikutti siltä, että viimein olisi koittanut vapaan työnteon aika pelloilla, tehtaissa ja työpajoissa. Kaikki valta tuntui nyt olevan työläisten käsissä.
Viekkaan propagandan avulla työläisten lapset saatiin houkuteltua puolueen riveihin, missä heidät kahlittiin tiukkaan kuriin. Sen jälkeen, tuntien itsensä tarpeeksi voimakkaiksi, kommunistit syrjäyttivät muita suuntauksia edustavat sosialistit. Sitten he työnsivät työläiset ja maanviljelijät etäälle valtiolaivan ruorista, väittäen kuitenkin edustavansa heitä. Työläisiltä riistämänsä vallan kommunistit korvasivat komissaarien mielivallalla. Tervettä järkeä ja työläisten tahtoa vastaan he alkoivat jääräpäisesti rakentaa valtiososialismia, orjuutta vapaan työnteon sijaan.
Hajotettuaan tuotannon sekasortoiseksi ”työläisten itsehallinnoksi,” bolsevikit kansallistivat kaupat ja tehtaat. Työntekijä muuntui kapitalistin orjasta valtionhallinnon orjaksi. Pian tämä ei enää riittänyt, joten bolsevikit esittelivät työnteon tehostamisen järjestelmän – tayloristisen työnjohdon opin. Maatyöläiset julistettiin kansan vihollisiksi ja kirjattiin kulakkien alaisuuteen. Kovalla uurastuksella kommunistit ryhtyivät valtion maatilojen luomiseen, riistäen maanviljelijöiltä itsehallinnon. Tämän maanviljelijät saivat bolsevikkien sosialismilta maiden vapaan käytön sijaan. Anastetusta viljasta sekä takavarikoiduista lehmistä ja hevosista he saivat vastineeksi tšekan ratsiat ja teloitusammunnat. Hieno vaihdon järjestelmä työläisten valtiossa – lyijyä ja pistimiä leipää vastaan!
Kansalaisten elämästä tuli toivottoman yksitoikkoista ja rutiininomaista. Elämää elettiin valtaapitävien asettamien aikataulujen mukaan. Yksilön vapaan kehittymisen ja vapaan työelämän sijaan elämästä kehkeytyi erityislaatuista ja ennen kokematonta orjuutta. Kaikesta vapaasta ajattelusta, kaikesta rikollisten johtajien oikeutetusta kritiikistä, tuli rikoksia, joista tuomittiin vankeuteen ja jopa teloitettavaksi. ”Sosialistisessa yhteiskunnassa” kuolemanrangaistus, tuo ihmisen kunniallisuuden häväistys, alkoi kukoistaa.
Sellainen on sosialismin loistelias valtakunta, jonka kommunistisen puolueen diktatuuri on keskuuteemme tuonut. Olemme saaneet valtiososialismin neuvostojen virkamiehistöllä, joka äänestää kuuliaisesti puoluekomitean ja sen erehtymättömien komissaarien linjan mukaisesti. Iskulause ”hän, joka ei tee työtä, ei syö” on väännetty uuden ”neuvoston” vallan toimesta muotoon ”kaikki komissaareille.” Työtä tekeville, maanviljelijöille ja ajatustyöläisille jää jäljelle pelkkä iloton uurastus vankeudessa.
Tilanteesta on tullut sietämätön ja vallankumouksellinen Kronstadt on ensimmäinen kahleiden ja rautahäkkien murtaja. Se taistelee toisenlaisen sosialismin puolesta, työläisten neuvostojen, joissa tuottaja itse on ainoa herra ja voi tehdä tuotteillaan, mitä itse näkee parhaaksi.